Herkistelyä
Lehtien luku on joskus miellyttävää. Viime viikonlopun horkkaisen epäuskoisessa olotilassa oli miellyttävää lukea Ilta-Sanomien kolumnisti Timo Paunosen kirjoitus maamme hallitussekoiluista. Olemme kolumnisti Paunosen kanssa varsin samaa mieltä siitä, että pitkä ja harmaan hissukka uusi pääministeri tuo rauhan takaisin maahan. Päästään taas palaamaan takaisin normaaliin päiväjärjestykseen kun rettelöivä akka on saatu raivattua ulos vallan huipulta. Uuden pääministerin ei tarvitse esitellä vaatekaappiaan saati puhua ruotsia sillä hän on mies. Tosi mies, kuten Paunonenkin ilokseni toteaa, ja lisää, että apinoillakin on enemmän tolkkua hommissaan kuin meillä ihmisillä.

Mutta mitäpä moisista. Toinen lehtijuttu joka sattui silmään oli Hesarin Kirstin palstalle lähetetty kysymys. Joku oli jätetty jo muutama vuosi sitten ja edelleen hän tunsi suurta vihaa tuota ihmistä kohtaan. Kysymys kuului, miten on mahdollista että vaikka rakkaus oli suurta niin vihasta tuli suurempaa.

Vastaus oli loistava. Siinä ilmennyttä elämänviisautta toivoisi kertyvän joskus omaankin pääkoppaan. Vastauksen referointi ei tee tuolle tekstille oikeutta, eivätkä Hesarin toimittajatkaan varmaan kiljuisi riemusta jos sitä tässä retostelisin. Tärkein ajatus oli kuitenkin se, että kukaan ei voi määritellä toisen arvoa ilman tämän suostumusta. Ja se, että jokainen ihminen on arvokas ja elämä on merkityksellistä sellaisenaan, ilman että sitä tarvitsee kuitata jonkun toisen ihmisen toimesta. Pieniä asioita, joita on vaikea ymmärtää, mutta jotka tuovat tipan linssiin kun niitä ryhtyy oikein pohtimalla pohtimaan.

Tippa oli linssissä viikonloppuna muutenkin. Myös itseni takia, mutta lähinnä siksi, että jälleen törmäsin surullisiin ihmiskohtaloihin. Mitä vanhemmaksi elää, sitä vaikeampaa on nähdä kuinka ihmiset ovat eksyneet itseensä ja tekevät siksi oman ja toistenkin olon huonoksi. En ole aikoihin jaksanut pohtia, onko ihmisten pahoinvointi lisääntynyt, mutta se että uusia ihmisiä tavatessaan lähes jatkuvasti kohtaa niin ylivoimaisia ja käsittelemättömiä ongelmia tuntuu pelottavalta.

Mutta kuten joku viisas kansanlorukin sanoo, soppaan tarvitaan aina kaksi keittäjää. Oman pääkoppani solmu on varsin toisenlainen, mutta sen vuoksi jatkuva ristiaallokko ihmisten kanssa, jotka tekevät elämänsä onnettomaksi on todellisuutta. Puolen elämän pituinen syyllisyys omasta onnesta on kuin maukas mato ongenkoukussa niille, jotka etsivät elämälleen tukipylvästä. Antaisikohan Hesarin Kirsti terapiaa?
Ehkä ensi kerralla sitten vähän iloisemmista asioista..;)

- posted by Mirjami @ maanantai, kesäkuu 30, 2003

 
Luottamus
Lyhyt sana, joka merkitsee helvetin vaikeaa asiaa. Keskellä kuumaa kesää luottamuskärvistely on ilkeää puuhaa. Siis se tila, jolloin ei syö, ei nuku (eikä todellakaan tee töitä) ja tuijottaa hypnoottisena vain puhelinta. Vaikka vastikään minäkin hankin uuden loisteliaan kännyn, siitäkin on ehtinyt tulla jo useampaan otteeseen pahin viholliseni.

Luottamuskärvistely alkaa heti kun tapaa uuden ihmisen johon syystä tai toisesta tykästyy. Kaikki edellisissä suhteissa koetut paskat yleensä purjehtivat mieleen yhtä nopeasti kuin sadepilvi Suomen kesätaivaalle ja alkaa jälleen hermoja kiristävä loputon epävarmuus. Että mitä tässä tapahtuu vai tapahtuuko tässä mitään, voiko tuohon luottaa, soittaako se kun se lupaa, miten suhtaudun jos se sanoo jotain mukavaa ja mitä mieltä itse olen siitä. Kun ei tunne, ei voi tietää. Eikä luottaa. Kuulemma pitäisi.

Jotkut viisaammat kuin minä kutsuvat luottamuskärvistelyä itsesuojeluvaistoksi, jotkut rohkeat ohittavat sen taidokkaasti, jotkut taas suhtautuvat orastaviin suhteisiin välinpitämättömän viileästi. Mikään näistä ei onnistu tässä päässä, joka on rakennettu niin että sitä hallitsevat tunteet enemmän kuin järki, vaikka kuinka on yritetty kääntää asetelmaa toisin päin. Ja koska tuntee, niin pelkää. Pelkää aivan helvetisti että taas sattuu. Vaikka sitähän se elämä on.

Katkerinta luottamuskärvistelyssä on, ettei pysty ainakaan aluksi nauttimaan siitä hyvästä mitä mahdollisesti saa osakseen. Miettii vaan hiljaa itsekseen, että koska tämä loppuu. Mikä taka-ajatus tässä on. Itsetunto on kovilla kun tietää, että on oikeasti sellainen tyyppi, jonka kuuluukin saada osakseen jotakin hyvää ja mukavaa. Siksihän sitä on sanoutunut irti kaikista pelimiehistä, häiriintyneistä ihmissuhdeongelmakimpuista, narsisteista ja alemmuuskompleksisista.

Ja jos ei muuta paskaa ilmaannu, niin jossain vaiheessa tulee ilmi, kuinka paljon sitä epäilee. Ja se jos mikä tekee eetvarttia kaikille orastaville suhteenyrityksille. Töppää itse koko homman lopullisesti omalla ajatusmaailmallaan, vaikka tuskin kukaan parisuhderulettia pelannut on enää viaton.

Luottamuskärvistelyn ainoa ratkaisu on kestää ja yrittää edetä päivästä toiseen rennosti ja turhia hötkyilemättä. Ja onhan se toisaalta mukavaa, etenkin kaikkien läheisten mielestä, kun juoksee vessassa parikymmentä kertaa päivässä, ei syö eikä nuku ja kaikki jutut mitä suustaan päästää alkavat sen toisen ihmisen nimellä. Ja toisaalta pitäisi kai olla tyytyväinen siitäkin, että kaikkien niiden pettymysten ja satuttamisten jälkeen pystyy edelleen tuntemaan sen kutkutuksen vatsanpohjassa, joka romuttaa ihanasti arkisen taivaltamisen. Vaikka siinä sitten kävisikin niin, että lopulta päätyy taas tilanteeseen, jossa pitää itseään niin naurettavan typeränä ja lapsellisena kun luotti ja uskoi. Pitäisi uskaltaa antaa itselleen tilaa ja etenkin anteeksi.

- posted by Mirjami @ perjantai, kesäkuu 27, 2003

 
Juhannusjuhlaa
Suomalaiseen kansanjuhlaan, eli juhannukseen liittyy monia pitkään suvuissa ja perheissä vaalittuja perinteitä, joihin on sopivaa paneutua etenkin näin juhannuksen jälkeen, jolloin perinteiden aiheuttamat haittavaikutukset valvottavat ihmisparkaa yömyöhäiseen saakka.

Koska minulla ei ole juurikaan tuoreita muistikuvia rauhaisasta perhejuhannuksen vietosta, tarinoin itselleni tutummasta juhannustyypistä eli niin kutsutusta kännijuhannuksesta.

Ennen kuin päästään känniin (juhannuksena) on syytä stressata hieman siitä, missä aikoo tähän autuaalliseen olotilaan hankkiutua. Tavallisimpia vaihtoehtoja ovat mökki ja festivaalit. Tärkeintä on, että poistutaan kodista. Juhannus voidaan aloittaa jo edeltävän viikonlopun torstaina, mikäli siirtymä känninvetopaikalle on riittävän lyhyt. Mikäli matkan taittamiseen kuluu enemmän aikaa, tai perjantainkin joutuu vielä uhraamaan työnteolle, päästään itse asiaan vasta hieman myöhemmin.

Kun tapahtumapaikalle on päästy on syytä korkata ensimmäinen (tai mahdollisesti kymmenes) pullo mitä tahansa nestettä, joka sisältää mahdollisimman paljon alkoholia. Mihin tahansa ollaankin päädytty, matka on kuitenkin ollut sen verran rasittava että pieni rentoutus tässä vaiheessa on paikallaan. Pienessä nousujohteisessa tavaroiden (mikäli siis sellaisia sattuu olemaan) purku on myös rattoisampaa. On myös huomattavaa, että useamman kuin yhden (ideaalissa tilanteessa mahdollisimman arvokkaan) tavaran hukkaaminen on tärkeä juhannusperinne, jota on syytä vaalia suomalaiskansallisessa kulttuurissa vielä pitkään.

Juhannusillan edetessä nestepitoisia ravinteita nautitaan useampaan otteeseen, mieluiten katkeamattomana ketjuna, ja mahdollisimman monina erilaisina yhdistelminä. Kiinteän ravinnonkin nauttiminen on suositeltavaa, mikäli kännin kestoa halutaan pidentää. Tupakkaa tulee niinikään polttaa mahdollisimman paljon, suositeltavaa on pitää jatkuvasti palavaa käärylettä suussa ja nauttia nesteitä vaikkapa pillin kautta. Näin nautintoaineiden positiiviset yhteisvaikutukset maksimoituvat.

Kännitilassa tarpeiden teko on välttämätön haaste. Oleskelupaikasta riippuen tarpeita voidaan tehdä saniteettitiloihin, bajamajaan, metsään, katukäytävälle, ruokakauppaan, valtatielle, järveen/mereen, telttaan, tyhjään pulloon tai johonkin liikennevälineeseen. Todistetusti helpoin ja yksinkertaisin tapa on antaa kaiken virrata eloisasti alas reisiä pitkin. Mikäli nautittu neste pyrkii ruoansulatuskanavia pitkin ylöspäin on tilanteeseen syytä suhtautua rennon huolettomasti, sillä tässä tilanteessa juuri mitään ei ole enää tehtävissä.

Kun oleskelualue on saatu sopivan kotoisaksi ja oma ruumis vetreäksi ja hyväntuoksuiseksi on aika tarrata kiinni lähimpään liikkuvaan kohteeseen ja ryhtyä harrastamaan tämän kanssa raivokasta seksiä. Raivokkuus on suoraan verrannollinen nautittuun alokoholimäärään, joten tärkeimpänä tavoitteena voitaneen pitää sitä, että johonkin reikään saadaan työnnettyä jotakin. Partnerin päälle/alle sammumista pitäisi niinikään pyrkiä välttämään. Ehkäisyä ei tule missään muodossa käyttää, sillä Suomen väkilukumäärät ovat jatkuvasti olleet laskussa. Kun soljuva nykytys on tullut päätökseensä (tavallisimmin 3 minuutin tai 3 tunnin kuluttua) voidaan lisääntymiskumppani joko hyvästellä tai jatkaa auvoisaa yhteiseloa.

Mikäli juhannusyönä on nukuttu, nestetankkaus ja jatkuva tupakointi aloitettava välittömästi kun saadaan silmät auki. Näin pystytään siirtämään mahdollisia haittavaikutuksia ja jopa eliminoimaan ne kokonaan. Muutoin jatketaan kuten edellisenäkin päivänä. Lisääntymispartneria voidaan joko vaihtaa tai käyttää samaa kuin edellisenäkin päivänä, riippuen partnerin tilasta ja sijainnista.

Kun juhannus loppuu on aika palata kotiin ja arkeen, eli unohtaa kaikki se mitä juhannuksena on tehnyt/tapahtunut ilman että asioihin pystyi itse mitenkään vaikuttamaan. Näin aikaansaadaan illuusio rentoutuneesta olotilasta ja voidaan ryhtyä odottamaan seuraavaa suomalaiskansallista riemujuhlaa.

- posted by Mirjami @ sunnuntai, kesäkuu 22, 2003

 
Peruspanoasetelma
Modernin ihmisyhteisön ongelmat liittyvät usein alkukantaisiin vietteihin. Vaikka ihmiset eivät ole eläimiä, miesten ja naisten väliset ymmärtämättömyydet ja jopa kommunikointivaikeudet liittyvät miltei aina peruspanoasetelmaan, jota seuraavassa hieman valaisen.

Peruspanoasetelmassa mies on päällä ja nainen alla. Se joka on päällä alistaa ja se joka on alla alistuu (vrt. tappelutilanne). Tästä seuraa, että miehen tulee olla sen verran vahva (eritoten fyysisesti) että saa naisen hallitusti alleen. Alistumisefekti panotilanteessa ilmenee myös miehen työntymisessä naisen tontille. Tästä syystä homoseksuaalit ovat heteromiesten mielestä kammottavia ("kuhan eivät tule mulle ehdottelemaan"). Hehän alistuvat tontinvaltaukseen kuten naiset, eivät siis voi olla todellisia miehiä lainkaan.

Modernissa yhteiskunnassa edellämainittu vahvuusasetelma on siirretty pään sisäisiin asioihin: miehen täytyy olla päältään pätevämpi kuin naisen, muuten peruspanoasetelman vaatimukset eivät täyty. Mikäli naisen pää jostain syystä sitten sattuu olemaan miehen päätä sisällökkäämpi tapahtuu panoasetelmassa tavallisesti muutoksia: nainen siirtyy alta päälle. Näin dominoivaan tilanteeseen, joka ei siis tarkoita ainoastaan kertanytkytystä vaan vaikkapa vuosia kestävää pano(ihmis)suhdetta, suostuvat miesten ja monien naisten mielestä vain oudot hissukkanössöt. Tosimiehet lähtevät lätkimään tai ottavat järeämmät keinot käyttöön.

Sama koskee myös fyysisiä ominaisuuksia. Miesten ja naistenkin mielestä miehen tulee olla pitempi ja painavampi kuin naisen.
”Tulee outo olo jos mies on lyhyempi”, hokevat monet naiset.
”Tulee outo olo jos nainen painaa enemmän kuin minä”, sanovat taas monet miehet.
Tämäkin on tietysti varsin loogista ajateltaessa edelläkuvattua peruspanoasetelmaa. Jos nainen on sumopainijan kokoinen ja levyinen leidi, ei pienellä miesrukalla ole minkäänlaisia mahdollisuuksia saada naista panemistilanteessa hallitusti alleen.
Ja jos taas mies on lyhyempi ja kevyempi, nainen ei saa tunnetta että häntä panee ihan oikea mies.

Kokoa tarvitaan myös naisen suojeluun, jota harjoitetaan tavallisesti vakiintuneessa pano(arki)elämässä. Suuri mies suojelee helposti pientä naista. Pienen miehen on taasen hyvin vaikea suojella suurta naista. Ajatellaan esimerkiksi tilannetta jossa villieläin hyökkää kaupunginpuiston puskasta ajatuksenaan raadella nainen. Jos nainen nyt onkin isompi kuin mies, hän todella saattaa joutua viekkaan villipedon uhriksi, koska miehellä ei ole suurta kokoa jolla hän voisi peittää naisen ja turvata tämän pedon kynsiltä. Naiset pitävät tavallisesti siitä, että heillä on turvallinen mies joka suojelee heitä. Onneksi nyt niilläkin naisilla joilla ei vielä ole omaa suojelijaa on eduskunnassa suuri mies, jonka kainaloon on kaikkien Suomen naisten helppo käpertyä.

Jotta suojelu toimisi täysipainoisesti, miehellä tulee olla myös enemmän rahaa kuin naisella. Tämä tarkoittaa modernissa yhteiskunnassa usein sitä, että miehen tulee olla korkeammassa ammatissa kuin naisen. Ylemmällä ammattiorrella keikkuva nainen ja alemmalla oleva mies eivät voi peruspanemisasetelman vuoksi panna yhdessä, funktio menee jo kuvatulla tavalla sekaisin. Ja vaikka nainen ja mies olisivat samalla orrella, pitävät palkansaajajärjestöt siitä huolta, että rahakkuusasetelma miehen eduksi säilyy.

Peruspanoasetelman oppiminen ei vaadi juurikaan työtä. Useimmiten se löytyy vakiona kaikista ennen vuotta 2000-syntyneistä ihmisistä. Joitakin poikkeuksia toki löytyy, mutta heidän kouluttamisestaan tavoille vastaavat usein nopeat ja virkeät kanssaihmiset, jotka muistuttavat kapinalliselle funktion romuttamisen kaameista seurauksista.

- posted by Mirjami @ perjantai, kesäkuu 13, 2003